sunnuntai 17. elokuuta 2008

Miksi aina sataa?

Tai ainakin aina silloin kun haluaisi tehdä asioita ulkona, esimerkiksi mennä lenkille tai myydä jäätelöä. Molemmat edellä mainitut ovat kelisidonnaisia lajeja ja melkoisen synkkiä puuhia sateella. Mutta kiitos ulkona ripottelevan sateen, voin taas jatkaa hyvin alkanutta uraani bloggerina. Mitä minulle siis kuuluu näin sateisena sunnuntaina elettyäni ilman leipää, 'perunapastaa' ja muita ihmisille välttämättömiä carboja jo mahtavat kaksi viikkoa?

Hyvää, oikeastaan todella parasta. Olen energisempi, iloisempi ja voin mahateknisesti katsottunakin huomattavasti paremmin. Viimeiset vuodet ovat olleet terveyteni kannalta sellaista paskaa että kun viimein saa edes hetkeksi paremman olon voi vaan elää onnellisessa pöffissä jaksamatta murehtia mitään. Ja niin olen myös parhaani mukaan tehnyt. Paino tippuu kokoajan, vaikka en edes ajattele syömisiäni sen enempää kuin ennenkään, itseasiassa vähemmän. Ennen sai aina miettiä miksi ja mikä on taas saanut pannun sekaisin, nyt vaan tunkee rasvaa kohti ääntä ja homma toimii. Tämä taas herättää kysymyksen minun ja viljojen välisestä ystävyydestä, voisiko olla niin että olemme kasvaneet erilleen vuosien kuluessa?
Sen aika kertoo, nyt jatkan valitsemallani tiellä niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Virallisterveellisiin ja suosituksien mukaisiin ruokiin en koske pitkällä tikullakaan, minä vedän kermaa, voita ja munia niin että PaHa saisi shokin.

Ja lopuksi muutamia stateja:

Paino 17.8.2008: 101,7 kg
Pituus: uskoisin olevan samoissa kun viimeiset 12 vuotta
Kahvin ryystäminen: toimii kuin junan vessa
Lenkkeily: karppauksesta huolimatta pyörä kulkee todella hyvin



Ei kommentteja: