Give ya a glimpse of the reality I'm grippin'

Aloittaakseni taas treenaamisen tosissani tarvitsen vähintään 3 kuukautta kevyttä, kuitenkin progressiivista, lihasten herättelyä. Tänään olin salilla nauttimassa tästä ihanuudesta, vetelin penkkiä alle puolella 8 vuoden takaisista raudoista. Tuntuu helvetilliseltä ja täysin turhalta yhtäaikaa, lihakset täysin maitohapoilla parista sarjasta penkkiä 60kilolla... Wo-haa !!!

Ja se treeni:

Sauvakävely 20min

Alatalja 3x15x50kg
Ylätalja 3x12x50kg
Penkki 3x15x60kg
Pystysoutu 2x20x20kg
Ransk. talja 2x15x50kg
Vatsarutistus 2x15
selkä 45 2x12

Sauvakävely 30min

Tästä se siis lähtee, rauhallisesti ja leppoisasti

Miksi aina sataa?

Tai ainakin aina silloin kun haluaisi tehdä asioita ulkona, esimerkiksi mennä lenkille tai myydä jäätelöä. Molemmat edellä mainitut ovat kelisidonnaisia lajeja ja melkoisen synkkiä puuhia sateella. Mutta kiitos ulkona ripottelevan sateen, voin taas jatkaa hyvin alkanutta uraani bloggerina. Mitä minulle siis kuuluu näin sateisena sunnuntaina elettyäni ilman leipää, 'perunapastaa' ja muita ihmisille välttämättömiä carboja jo mahtavat kaksi viikkoa?

Hyvää, oikeastaan todella parasta. Olen energisempi, iloisempi ja voin mahateknisesti katsottunakin huomattavasti paremmin. Viimeiset vuodet ovat olleet terveyteni kannalta sellaista paskaa että kun viimein saa edes hetkeksi paremman olon voi vaan elää onnellisessa pöffissä jaksamatta murehtia mitään. Ja niin olen myös parhaani mukaan tehnyt. Paino tippuu kokoajan, vaikka en edes ajattele syömisiäni sen enempää kuin ennenkään, itseasiassa vähemmän. Ennen sai aina miettiä miksi ja mikä on taas saanut pannun sekaisin, nyt vaan tunkee rasvaa kohti ääntä ja homma toimii. Tämä taas herättää kysymyksen minun ja viljojen välisestä ystävyydestä, voisiko olla niin että olemme kasvaneet erilleen vuosien kuluessa?
Sen aika kertoo, nyt jatkan valitsemallani tiellä niin kauan kuin hyvältä tuntuu. Virallisterveellisiin ja suosituksien mukaisiin ruokiin en koske pitkällä tikullakaan, minä vedän kermaa, voita ja munia niin että PaHa saisi shokin.

Ja lopuksi muutamia stateja:

Paino 17.8.2008: 101,7 kg
Pituus: uskoisin olevan samoissa kun viimeiset 12 vuotta
Kahvin ryystäminen: toimii kuin junan vessa
Lenkkeily: karppauksesta huolimatta pyörä kulkee todella hyvin

Tästä se lähtee

nimittäin ikävän ja terveyteeni negatiivisesti vaikuttavan eturepun poisto. Se on tullut kuin itsestään useamman vuoden sairastelukierteen kuluessa ja on ihan vaan olemassaolollaan pahentanut sairauksiani. Mutta nyt sen on tullut aika lähteä, 20 kg ei-aktiivista lihasmassaa saa uuden kodin pala palalta syksyn ja ensi kevään kuluessa. Metodina käytän jo aiemmin hyväksi havaitsemaani karppausta, jos se nyt kun olen terveempi toimisi niinkuin pitääkin. Lisäilen blogiin tuntemuksiani ja ajoittaista numeraalista infoa etenemisestäni.

pituus, pysyvä: 187 cm
lähtöpaino, 4.8.2008: 106,9 kg
tavoitepaino, joskus: 85-90kg (riippuen närästyksestä)

pyrin syömään kolmesti päivässä noin 700-900 kcal laaki

etunojapunnerruksia menee 30/min, tavoitteena 100 kerralla (ei aikarajaa)

Ensimmäiset kaksi päivää on mennyt kohtuullisen mukavasti, vain niska-selkä sektori on saatanallisen juntturassa, ollut jo 2 vuotta. Mutta se ei ole karppauksen vika, siitä voi syyttää vain itseään ja sairasteluaan. Tänään kokeilin myös kofeiinipilleriä jatkuvan päänsäryn poistoon ja totesin sen toimivan, olen siis kofeiiniaddikti kuten olen jo hetken matkaa epäillyt. Sitä se 3 litraa sokerikolaa päivässä useamman vuoden ajan teettää. Pientä taistelua siis edessä mutta fiilis päällisin puolin ok.